...you can find out firsthand what it's like to be me

Peto nostaa taas päätään. Mähän sanoin, että mulla meni liian hyvin.

Olen ollut hiljainen. Omissa maailmoissani. Ruokapöydässä kuuntelin, kun muut juttelivat niitä näitä. En sanonut sanaakaan. Joku jotain vaisuudestani mainitsikin, mutta jätti sen sikseen kuitenkin. Hetken luulin olevani olematon.

En ole puhunut kenellekään olostani, ajatuksistani, sisimmästäni. Vain yksi ihminen maailmassa tietää, miten olen oloani yrittänyt helpottaa kuristamalla. Tuo yksi ei ole nyt paikalla. Hyvä vain, en halua häntä enää häiritä itselläni. Tosin, juuri tällaisina hetkinä toivon eniten saavani huomiota. Jonkinlaisen merkin siitä, että olen todellakin olemassa. Että joku oikeasti huomaa minut. Ehkä jopa välittää. Wishful thinking, peto kuiskaa.

Olen ajatellut kuolemaa.

Paljon.