sunnuntai, 6. heinäkuu 2008
out.
maanantai, 30. kesäkuu 2008
it'll get better eventually.
Kummallisen tyytyväinen olo. Ei v*tuta. Yritin eilen Fabiolle vähän mieltäni raottaa, mutta ei poikapolo oikein tainnut tajuta. Hyvä sinänsä, sain painon pois harteiltani ilman, että joku joutuu miettimään puheitani. Loistavaa.
Kävin kaupassa. Kotimatkalla hymyilytti. Mietin sitä. Bussissakin mietin sitä. Ja hymyilin. Sitä vain aina välillä muistaa, miksi toisesta niin kovasti välittikään.
Sisko on tulossa käymään. Olisi nyt vihdosta viimein mahdollisuus päästä Kinnulaan. Lähtö olisi huomenna tai ylihuomenna, tulisin yksin junalla kotiin. Saapa nähdä, olen nimittäin kehittänyt itsellen niinkin eksoottisen taudin kuin kesäflunssa. Damn.
Tähän sopisi nyt aika mielettömän hyvin musiikiksi Adiemus.
torstai, 26. kesäkuu 2008
don't look at me.
Suutuin Christianille. Typerää. Auttamattoman idioottimaista.
Suutuin Maheshille. Syystäkin. Tekisi niin mieli kiskoa se ylös niistä murheiden syövereistään. Miten voi tykätä ihmisestä, joka inhoaa itseään yli kaiken? Sitä minä kysyn niiltä, jotka väittävät tykkäävän minusta.
Uskaltauduin ulos. Kaupungille. Sitä tunsi olonsa niin rumaksi, viikon päivät sisällä kun hilluu. Hyvä kun pystyi edes itseään peilistä katsomaan. Vaan rohkeasti minä menin, tulin kotiin hivenen nätimpänä. Tai sitten en, ketä tässä yritän huijata. Huomennakin aion mennä ulos. Särkänniemeen. Ehkä minua ei nähdä sielläkään.
Olen kai sitten saavuttanut jonkinlaisen pohjan, kuuntelen nimittäin Aguileraa. Hieman noloa.
Miten sitä oppisi olemaan tyytyväinen itseensä?
Trying hard to fill the emptiness
The piece is gone
Left the puzzle undone
That's the way it is
keskiviikko, 25. kesäkuu 2008
suppressed by all my childish fears.
Stressiä. Stressiä. Surua. Menkat on myöhässä kolmatta viikkoa ja syön kuin pieni porsas. Äiti sanoo, että olisi kai hyvä käydä lääkärin juttusilla. En halua.
Kerroin eilen Christianille, miksi tulevaisuus pelottaa minua. Vatsaus: huh. Aha kiva kiitti. Tuntuu, että Fabiolle saattaisi olla helpompaa taas raottaa mielenmaisemia, mutta toisaalta en millään haluaisi häntäkään jutuillani vaivata. Siispä pidän kaiken taas omana tietonani.
Onneksi se taas jaksaa piristää jutuillaan.
(jotenkin tässä mielentilassa tulee kuunneltua Evanescecea urakalla...)
maanantai, 23. kesäkuu 2008
in my dreams i'm jealous all the time.
Aika hienoo. Koko päivä mennyt kokolailla päin v*ttua mutta jotenkin ihmeellisesti se sai mut nauramaan. Tiedättekös, mä rakastan sitä miestä. Ja tuo muuten kuuntelee Mobya - jei!
Tämä bipolaari-ilmiö alkaa ketuttaan sietämättömän paljon. Ei terveellistä.
