Hassua, nyt menee hermot. Tähän.

Ensimmäinen päivä töissä on ohi. Ihan kiva fiilis. Pääsin töihin tuohon viereiseen puistoon, jes kun työmatkat on sen viisi minuuttia. Pelkäsin joutuvani työskentelemään erään valittajan kanssa mutta ehei, onni oli jälleen puolellani. Työryhmääni kuuluu: Saara (jonkin sortin 2. pääjehu), Erja (ei oikein mitään sanottavaa, semmonen nuorekas muori), Irina (venäjän perua, puhuu ookoo suomi) ja Joshua ("call me Josh", ei puhu suomea muutamaa sanaa enempää, tuntuu kuitenkin ymmärtävän aika paljon). Päivän työ: nipsimistä napsimista kiskomista sotkemista. Väsyttää.
    Töiden jälkeen kaupan kautta kotiin. Kaupassa joku kyläkauppakummitus pudotti hyllyltä nessuja. En ollut huomaavinani, vaan kävelin kohteliaasti nessupakettien yli ja nappasin sen mitä hain, the vuokkoset. Surkeita, myönnän. Kotimatkalla päätin olla oikein radikaali ja oikaisin hienostokorttelin pihojen poikki. Voi sitä geometrian määrää! Ja siisteyskin oli omaa luokkaansa. Teinipariskunta loi minuun vaikeasti kuvailtavan katseen kun hymyilin omille ajatuksilleni. Luulisi että aurinkoisella säällä hymyilevä ihminen olisi vallan tavallinen näky. Ei ilmeisesti.
    Tulin kotiin, posti ei ollut tuonut mitään kiinnostavaa. Ulkovaatteet pois ja keittiöön (jotenkin aina päädyn sinne). Äiti oli ollut oikein herttainen ja laittanut kahvin napinpainallusta vaille valmiiksi.

Päivän hyvä työ: 15 snt Punaiselle Ristille. Hitsi kun oon niin hyvä!

Ja jos joku sattuu asumaan Hatanpään Arboretumin tienoilla, niin ei tarvii tulla morjenstaan kun teen töitä.

PS. Kuivattu kookos on yäk. Ainakin erään tuotemerkin Hawaiji-sekoituksessa.

nyt soi: CMX - Ruoste

1464872.jpg
mun työpaikka <3