Suutuin Christianille. Typerää. Auttamattoman idioottimaista.

Suutuin Maheshille. Syystäkin. Tekisi niin mieli kiskoa se ylös niistä murheiden syövereistään. Miten voi tykätä ihmisestä, joka inhoaa itseään yli kaiken? Sitä minä kysyn niiltä, jotka väittävät tykkäävän minusta.

Uskaltauduin ulos. Kaupungille. Sitä tunsi olonsa niin rumaksi, viikon päivät sisällä kun hilluu. Hyvä kun pystyi edes itseään peilistä katsomaan. Vaan rohkeasti minä menin, tulin kotiin hivenen nätimpänä. Tai sitten en, ketä tässä yritän huijata. Huomennakin aion mennä ulos. Särkänniemeen. Ehkä minua ei nähdä sielläkään.

Olen kai sitten saavuttanut jonkinlaisen pohjan, kuuntelen nimittäin Aguileraa. Hieman noloa.

Miten sitä oppisi olemaan tyytyväinen itseensä?

 Trying hard to fill the emptiness
The piece is gone
Left the puzzle undone
That's the way it is