Nyt menee liian hyvin. Aivan liian hyvin. En ole surullinen. Tänäänkin nauroin, paljonkin. Kävin elokuvissa ja viihdyin. En ajatellut. Mitään.

Eikös aina ylämäen jälkeen tule alamäki? Kun nyt olen ollut niin pää pilvissä, ettei huolesta häivääkään, niin tulenko nyt täyttä päätä alas ja mätkähdän kasvoilleni? Sitä en nyt haluaisi.

Vähän on huolestuttanutkin viime aikoina. Olen lukenut syömishäiriöisten blogeja ja huomannut ajattelevani "Voi kun minullakin olisi yhtä hyvä itsekuri! Osaisinpa minäkin laihtua yhtä hyvin!"

Tuo ei voi olla hyvä juttu, eihän? Ei mulla ole tarvetta laihtua. Jos painoindeksi on 17,2, niin eikö silloin pitäisi vähän kerryttää painoa? 3,8 kiloa erään sivuston mukaan. Silti koko ajan mietin laihduttamista. Turha massa pois, veks, hus. Semmoinen jännä unelma tikkulaihasta olemuksesta.

Melkeinpä toivon, että minulla olisi syömishäiriö.

 I have to tell the enemy
that she is never going to win


(tämä uusi sivupohja on aika fint)